21 pointtia ahdistuksesta – kommentointia Dr. Thomas Smithymanin ajatuksiin, osa 5/5.
17. pointti: Väärät ihmiset pitävät sinua varpaillasi.
Dr. Smithyman: Jos sinun täytyy pysyä "pienenä" välttääksesi kritiikkiä tai jos yksikin väärä liike voi suututtaa jonkun, sinun "varoitusjärjestelmäsi" tulee aina pysymään päällä. Sillä ei ole väliä miten rauhallista on juuri tällä hetkellä heidän seurassaan, aivosi ovat siitä huolimatta valmistautumassa seuraavaan vaaraan. Ja ehkä on niin että saat kuitenkin jotakin suhteistasi tällaisten ihmisten kanssa, ehkä he ovat hauskoja, jännittäviä tai kilttejä kun he ovat hyvällä tuulella, mutta siitäkin huolimatta sinä maksat kovaa hintaa tunnetasolla heidän seurastaan. Sinun ei tarvitse vaihtaa omaa arvoasi heidän hyväksyntäänsä. Sinulle oikeat ihmiset eivät pakota sinua kutistumaan, vaan he saavat sinut tuntemaan olosi kotoisaksi ja auttavat sinua tulemaan enemmän omaksi itseksesi.
Juha: Oman itsensä asemointi suhteessa muihin ihmisiin on ihmiselämän yksi keskeisimmistä kysymyksistä. Kun mietitään, onko jonkun ihmisen seura itselle hyväksi, ei olla missään nimessä helpon kysymyksen äärellä. Ulkopuoliset saattavat ajatella miksi olet tekemisissä jonkun selvästi heidän mielestään sinulle haitallisen ihmisen kanssa. Mutta eroaminen ja yhteyden katkaiseminen ei ole helppoa. Mieleen voi tulla yksin jäämisen teema tai toisen kohdalla hylkäämisen teema. Nämä ovat voimakkaita kokemuksia, joita voi olla houkutteleva vältellä ja näin ihmissuhde jatkuu entisellään.
Tällaisissa haastavissa ihmissuhteissa rajan vedon teema on tärkeä pohdinnan aihe. Kuinka tärkeäksi koet sen että kyseinen ihminen säilyy elämässäsi? Koetko, että sinun olemassaolosi hänen elämässään on hänelle äärimmäisen tärkeää. Minkälaista hintaa olet valmis maksamaa siitä että pysyt hänen elämässään. Meneekö sinulla sekaisin ymmärtämisen ja hyväksymisen käsitteet? Vaikka ymmärrät toisen käytöstä, onko sinun pakko hyväksyä sitä.
18. pointti: Pidä "turvattomuustutkasi" aktiivisena.
Dr. Smithyman: Tiedäthän miten turvamiesten tehtävä on pitää rettelöitsijät ulkona ja päästää sopivat ihmiset sisälle. Minun kokemukseni on, että monet meistä ovat "palkanneet" "turvattomuusmiehiä". "Turvattomuusmiehet" kieltävät tapahtumien positiivisen luonteen selittämällä tapahtumia esimerkiksi onnenkantamoiseksi tai että ihmiset olivat vain kohteliaita. Mutta kun kritiikkiä esitetään "turvattomuusmiehet" päästävät sen innoissaan sisään suoraan eturiviin. He eivät suojele sinua vaan pitävät sinut epävarmana. Et tarvitse kovempia vartijoita vaan reilumpia. Sellaisia, jotka kohtelevat sinua henkilönä, joka on suojelemisen arvoinen. Päästä hyvät asiat sisälle, tarvitset niitä kasvaaksesi.
Juha: Olen samaa mieltä tämän pointin kanssa siitä, että monella ihmisellä kaikki negatiiviset tapahtumat ja kritiikki menee läpi turhan helposti. Toisaalta kysymyksessä voi olla myös havaintoon liittyvä harha. Negatiiviset tapahtumat ja kommentoinnit huomataan helpommin ja ne pysyvät paremmin mielessä ja näin värjäävät kokemustamme.
Toinen syy "turvattomuusmiesten" olemassaoloon voi olla siinä ettet koe olevasi positiivisen kommentoinnin arvoinen. Monille ihmisille hyvää palautetta on vaikea ottaa vastaan. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että syvällä sisimmässään he kokevat syvää häpeää itsestään.
Ihanteellisessa tilanteessa koet olevasi arvokas ja vaikka kritiikkiäkin tulee, sinun ei tarvitse turvautua puolustautumalla. Voit kaikessa rauhassa arvioida kritiikin aiheellisuutta ja mikäli koet siinä jotakin aiheellista, voit jäädä pohtimaan mitä se kohdallasi voisi tarkoittaa, kuitenkin pitäen mielessä ettei kritiikki kohdistu sinuun ihmisenä vaan tekemiseesi.
19. pointti: Ole kiitollinen siitä jos joku poistuu elämästäsi.
Dr. Smithyman: Kaikki ihmiset eivät voi pitää sinusta. Eikä meillä ole rehellisyyden nimissä aikaa kaikille ihmisille. Ole oma itsesi ja anna ihmisten päättää haluavatko he olla mukana elämässäsi. Sanot vain hiljaa itsellesi: "kiitos että näytit minulle ettet ole yksi elämäni henkilöistä. Kaikkea hyvää sinulle." Vapautat itsellesi aikaa ja energiaa olla niiden ihmisten kanssa, jotka koet läheisiksi ja jotka ansaitsevat aikasi.
Juha: Kaikkien ihmisten ei tarvitse pitää sinusta. Tuossa lauseessa voi olla monelle purtavaa. Joskus käy niin että henkilö huomaa ettei joku pidä hänestä ja hän alkaa tekemään vaikka mitä saadakseen toisen muuttamaan mielipiteensä hänen suhteensa, mutta kaikesta yrittämisestä huolimatta näin ei käy. Sinä et voi manipuloida muita ihmisiä loputtomiin. Jos joku on päättänyt ottaa jonkun kannan hän ei tätä välttämättä vaihda vaikka mitä tapahtuisi ja itseasiassa hänellä on kaikki oikeus siihen vaikkei se järkevää olisikaan.
20. pointti: Todellista vahvuutta on päästää toinen lähelle.
Dr. Smithyman: Usein me ajattelemme, että hiljaa oleminen on vahvuuden merkki, mutta olen usein huomannut että sen pohjimmainen motivaatio nousee pelon tunteesta. Kyseessä voi olla esimerkiksi pelko tuomituksi tulemisesta tai hylätyksi tulemisen pelko. Omien tuntemustemme piilottelu ei auta. Tutkimukset osoittavat, että tunteiden patoaminen nostaa meidän verenpainettamme ja estää meitä saamasta sitä tukea, jota tarvitsisimme. Avain asia on tietysti osata valita oikeat ihmiset, jotka ovat ansainneet luottamuksesi. Anna heille mahdollisuus olla tukenasi. Jotakin muuttuu. Ihmiset kokevat lähentyvänsä kanssasi, he pitävät meistä enemmän ja päinvastoin ja ihmiset myös alkavat itse avautua meille. Tuki auttaa säätelemään hermostoasi, joten etsi ihmisiä, jotka ymmärtävät sinua ja puhu heille.
Juha: Joskus hiljaa oleminen on mielestäni ehdottomasti paras asia mitä voit tilanteessa tehdä, mutta ehkäpä tässä Smithymanin esille tuomassa esimerkissä se voi olla ihmiselle haitaksi. Varmasti suurimpia toiveitamme olisi tulla vastaanotetuiksi ja hyväksytyiksi omana itsenämme, mutta kuinka se voisi ikinä tapahtua jos et uskalla paljastaa omia syvimpiä ajatuksiasi ja tuntemuksiasi. Kukaan ei opi tuntemaan sinua aitona itsenäsi. Olet vain versio siitä mitä kuvittelet muiden sinun haluavan olla. Surullista tässä on mielestäni se, että ihmiset kuvittelevat lähentyvänsä toisia peittelemällä tiettyjä puolia itsestään, mutta nimenomaan tällainen käytös pitääkin heidät etäämpänä muista.
21. pointti: Omista oikeus omaan elämäntarinaasi.
Dr. Smithyman: Moni ihminen ei huomaa, että he ovat jo kirjoittaneet oman elämäntarinansa. He olettavat sen olevan totta, mutta todellisuudessa sama yhdistelmä kaikkia näitä elämänkokemuksia, joita ihminen on kokenut, voidaan nähdä hyvinkin erilaisina tarinoina riippuen miten rajaat tai mistä kulmasta tarkastelet. Oletko jäljessä siitä missä sinun ikäisesi ihmisen pitäisi olla elämässään vai oletko rohkea kapinallinen, joka kokeilee uusia mielenkiintoisia elämänpolkuja. Epäonnistuitko vai onko tämä kohta, jossa sankari kohtaa haasteen, joka hänen tulee selättää. Sinun ei tarvitse olla väkisin optimistinen, kunhan vain tunnistat sen että miten järjestelet tarinasi palaset, muuttaa sinun kokemustasi siitä miltä sinusta tuntuu elää omaa elämääsi.
Juha: Matkamme huipentuu tarinoiden maailmaan. Me rakastamme tarinoita ja me hahmotamme todellisuutta ja omaa elämäämme tarinoiden kautta. Oletko ikinä pysähtynyt miettimään omaa elämäntarinaasi? Millaista tarinaa kerrot itsellesi? Oletko jo tehnyt "päätöksen" siitä, että olet oman elämäsi epäonnistuja tai oman elämäsi selviytyjä. Tällaiset tarinat itsestä vaikuttavat yllättävän paljon siihen miten kohtaat elämäsi tapahtumia.
Meillä tahtoo olla päähänpinttymä siitä, että tarina itsestämme on tosiasia, jonka tiedämme. Emme yleensä halua olla väärässä asioiden suhteen siitäkin huolimatta että väärässä oleminen voisi olla meille hyödyksi. Ehkäpä rakastat omaa tarinaa itsestäsi. Se ei ole kaikkein mairittelevin, mutta se on sinulle hyvin tuttu ja turvallinen ja siksi haluat pitää siitä kiinni. Kuitenkin jos kerrot elämäntarinasi toiselle ihmiselle hänelle voi muodostua erilainen tarina siitä millainen ihminen sinä olet. Hän kiinnittää huomiota eri kohtiin ja korostaa jotakin tapahtumaa enemmän kuin sinä. Onko hän silloin väärässä?
Elokuvaohjaaja Spike Lee on joskus todennut, että elokuva tehdään kaksi kertaa. Ensin se kuvataan ja sen jälkeen mennään leikkaamoon, jossa näitä kuvattuja pätkiä aletaan leikkaamaan ja liimaamaan yhteen. Leikkauksen jälkeen elokuva voi poiketa jopa merkittävästikin alkuperäisestä käsikirjoituksesta, jonka pohjalta kuvaukset suoritettiin. Voisitko antaa itsellesi luvan mennä oman elämäntarinasi leikkaamoon ja editoida vaikka osan tarinaasi uuteen uskoon?